Risumajailua, uintia altaalla ja hieman erilaista teatteria -siita on ikimuistoinen viikonloppu tehty!

Ihana viikonloppu takana! Lahdettiin perjantaina puolen paivan jalkeen kohti Temaa. Ensimmaista kertaa matkustettiin Johannan kanssa kahdestaan tro-trolla,eli sellaisella pikkubussilla. Maksoimme matkasta circleen 70 pesoa (n. 35 snt), kun aikaisemmin viittomakielenohjaajien kanssa saimme pulittaa taksimatkasta samaan paikkaan 20 cedia (n.10 euroa). Tuolloin aikaisemmin emme saaneet ruuhkassa vapaata tro-troa ollenkaan ja luovutimme ja otimme taksin.

Olimme ensimmaisen yon Diakin sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa. Lauantaiaamuna lahdimme kohti tuntematonta. Menimme ensin tro-troasemalle ja sielta tro-trolla Ada Foahille. Matka sujui todella hyvin ja nopeasti. Tiet olivat mita mainioimmassa kunnossa -verrattuna Accran ja erityisesti Aplakun teihin. 

Maranathan risuhutsit olivat kokemus sinansa. Oppaassa kerrottiin etta hutseissa on moskiittoverkot, mutta todellisuudessa, ne olivat niin reikaiset etta ilman ilmastointiteippia oltais varmaan saatu jo malaria. Ruoka oli vaihtelevan syotavaa. Paivalliseksi soin pasta bolognesea joka tuli lopulta kanapastana. illalla soin kananmunaa ja leipaa, se oli ihan ok makuista. Aamulla kaurapuuro tosin oli jotain hyvin kuvottavaa, ja muurahaiset olivat tunkeutuneet mun keksipakettiin joten aamupala jai hieman heikoksi. kahvikaan ei ollut oikein maittavaa. sairaaksi en tullut kuitenkaan mistaan, mika on todella ihme! Uida ei uskallettu voltassa ja meressa oli liian kovat aallot joten paatimme menna viereiselle hotellille uima-altaalle loikoilemaan ja pulikoimaan -ja se kylla kannatti. Kahden paivan aikana tuli nahtya ja koettua todella paljon ja nautin joka hetkesta.

Tanaan kavimme tutustumassa sairaanhoitajien harkkapaikassa, ja paastiin teatteriin!! Saimme olla mukana tyraleikkauksessa sisalla leikkaussalissa. Se taisikin olla ensimmainen ja viimeinen kerta. Naimme myos reikaisen kantapaan, paljon ihania lapsia ja kuulimme leikkaussaliin kun joku toisteli ylakerrassa kovaan aaneen"Oh my God". Myohemmin saimme tietaa, etta joku kuoli ylakerrassa juuri silloin. Miten yhden viikonlopun aikana voikin tapahtua niin paljon.

Nyt tulin viela kavasemaan netissa ennen kuin menen paivakodille. Johannan piti vieda tavarat paivakodille ja tulla viela mukaan ja ajattelin etta han olisi tuonut samalla mun unohtuneen hyttysmyrkyn. Sain kuitenkni asken tietaa etta han ei olekaan nyt tulossa. Mun taytynee siis lahtea takas aikaisemmin kuin ajattelin jos haluan valttya pistoilta.

Tassa viela vahan vanhempaa kuvmateriaalia, en jaksanut tehda talle omaa osiota joten ne nyt tulee tassa perassa. Ensimmaisessa kuvassa tunnelmia sahkokatkoksen aikana.. niita piti olla paljon, mutta meidan aikana taalla on ollut vain muutama katkos

  Seuraavassa saimme todistaa kun huoneessa oli jarkyttava hamahakki. Johannahan asiasta innostui ja sai saikaytettya mut todella hyvin. Olin noukkimassa kaulakorua sangyn alta ja luulin etta tama samainen heikkinen olisi kipittanyt jostain juuri silloin.

 Seuraavassa tunnelmia kirkkomatkalta. Sylissa oli Hannan lapset ja tunnelma oli hyvin tiivis ja lammin =)

Tassa Hannan anopin luota otettu kuva. Tama poikanen tykastyi mun puhelimiini ja olisi tahtonut etta tuon hanelle Suomesta puhelimen.