Paljon on taas tapahtunut, mutta paivakirja ja muistitikku jaivat kotiin. Eilen olimme isolla porukalla Bojo beachin rannalla ja paasimme Emmin kanssa jopa pelaamaan lentopalloa! saannot nyt olivat mita olivat, mutta todella hauskaa oli! Hetken aikaa pelattuamme meilta tultiin kysymaan missa olemme toissa. Siella oli tyopaikkojen valinen turnaus kaynnissa. Meidat silti pyydettiin mukaan ja saimme ainakin hetken nauttia lentopallosta! Jalkapallo kun ei meikalaiselta oikein luonnistu. Paivan aikana sain myos kolme kosintaehdotusta. Meressa ei saanut kauaa uida ilman urhoollista ritaria, joka tuli pelastamaan obronin aalloista.Huvittavaa se oli tiettyyn pisteeseen asti, kunnes heista olisi halunnut eroon ja uida ihan vain yksin.

Tanaan kavimme jumalanpalveluksessa ja nimenantotilaisuudessa hieman karismaattisemmassa seurakunnassa. Jos karismaattisuutta mitataan aanentoiston voimakkuudella tuo seurakunta ylitti kylla kaikki odotukset. Ihme etta korvat on viela hengissa. Jumalanpalvelus olisi kestanut kolme tuntia mutta tulimme hieman myohassa lievien suunnistusongelmien takia. En tiennyt etta tiet voivat olla viela huonommassakin kunnossa kuin mita tahan asti on koettu. kaikki on suhteellista. Matkalla siis jaimme kerran jumiin makeen kun citymaasturi ei paasytkaan kuoppatieta ylos. Kyselimme neuvoa paikallisilta ja saimme neuvoja suuntaan jos toiseen. Lopulta loysimme kuitenkin perille. En ymmartanyt jumalanpalveluksesta puoliakaan vaikka se tulkattiinkin twista englanniksi. Ilmeisesti kuuluimme perheeseen, silla paasimme koko seurakunnan eteen lapsen siunauksen ajaksi kera monen monen muun sukulaisen. Siella puheesta ymmarsi vahan enemman kun pystyi lukemaan huulilta. Nimenantotilaisuuden jalkeen jumalanpalvelus olisi viela jatkunut neljalla eri kielella, mutta jatkoimme matkaa kun Hannan lapset olivat mukana ja pikkuista alkoi jo vasyttaa. tulipahan matkalla koettua myos kerrosvoileipana oleminen, kun takapenkilla nelja naista ja mun sylissa kaksi lasta.

Eilen syotiin niinkin perinteista ghanalaista ruokaa kuin perunamuusia ja nakkikastiketta. =) Tanaan saimme myos meidan tuliaiset Suomesta, salmiakkia ja lisaa fazerin sinista, jotta selviaa hengissa. Vessakin toimii, tosin suihku ei enaa.Viittomakielenohjaajat aloittavat harjoittelun huomenna ja mina yritan metsastaa jostain pankkiautomaatin josta saisin taas nostettua rahaa. Se on vahan hankalampi homma. Johannan masteri kun ei kay juurikaan missaan, niin elamme kaytannossa mun rahoilla. Onneksi rahaa ei juurikaan kulu kuin omiin menoihin kun ruoka saadaan harkkapaikassa.