Matkalla pohjoiseen -12 tuntia bussissa Accrasta Tamaleen.

Paljon on tapahtunut sitten viime paivityksen. Pohjoinen, Mole ja norsut on nyt nahty! Matka oli kokemus josta opimme etta majoitus kannattaa hankkia hyvissa ajoin - ja vaikka olet sen hankkinut et voi olla varma tuletko yopaikkaa saamaan. Matkalla Kumasista Tamaleen saimme tietaa etta seuraavan yon varattua majoitusta ei ollutkaan enaa vaan joku muu oli varannut jo meidan huoneet. Ilmeisesti tilanne oli melko huolestuttava kun meidan bussissa ollut poliisikin huolehti saadaanko paikkaa yoksi. Tamalessa ei ole turvallista liikkua oisin -varsinkaan jos ei ole majapaikkaa tiedossa. Oli mielenkiintoista yrittaa selvittaa uutta paikkaa siina kaheksan maissa illalla kun perilla piti olla n. klo 22-23 valilla. Tilannetta ei helpottanut se etta tv oli taysilla ja kaiuttimet sarki joka lauseella. Niin ja numerot eivat toimineet tai sitten niista ei vain vastattu. Lopulta saimme jonkun majoituksen ja toivoimme etta myos paasemme perille. 

No saimme paikan lopulta ja ehdimme nukkua kolmisen tuntia kun kolmen aikoihin piti jo herata jotta oli neljalta bussiasemalla odottamassa bussia moleen. Ja se bussinlipun saaminen oli taas kokemus kerrassaan.ensin kaksi meista saa lipun jonka jalkeen lipunmyyja viedaan puhutteluun ja meilta kerataan liput pois. Poika yritti myyda tarkistamattomia lippuja, josta han sai kunnon ojennuksen. sen jalkeen odotellaan ja odotellaan ja saadaan lopulta liput. paastaanko lahtemaan? no ei, annas olla, ne on myynyt kaksi lippua samalle paikalle ja siitahan taas uusi neuvottelu syntyy. Ja sitten odotamme viela jotta bussi tayttyy. lopulta paasemme kuitenkin lahtemaan ja matka sujuu hyvin noin pari minuuttia kunnes lipuntarkastaja muistuttaa etta pitakaahan lippu tallessa -sakko on 15 kertaa lipun hinta eli 150 cedia (n. 75 euroa). Olin onnistunut jo hukkaamaan omani ja yritin sitten koko loppumatkan viimeiselle pysahdyspaikalle olla kuin kaikki olisi hyvin ja samalla etsia lippua kaikista mahdollisista paikoista. Pysahdyksia oli valilla muutama ja minun tuurillani liput myos tarkastettiin viimeisella pysahdyksella. No onneksi olen niin kaunis obroni nainen niin sain talla kertaa anteeksi, 150 cedia olisikin tehnyt mukavan loven matkaburjettiin.

Vessat: Pysahdyspaikkojen vessat olivat kokemuksia parhaimmillaan. Ensin oli pontto, sitten reika maassa ja lopulta urinaali jossa seisotaan kahden betonipalkin paalla ja tarpeet laskevat kauniisti jalkojen valista kaltevaa betonilattiaa pitkin putkeen.Paluuumatkalla paasimme tutustumaan myos joukkourinaliin, jossa seisoimme kanoina betoniorrella. Jannittavaa, hyvin jannittavaa!Kasidesille oli ainakin kayttoa naiden vessareissujen jalkeen.

Bussi jatti meidat  Larabangaan josta oli viela noin 6 km moleen. neuvottelimme paikallisten kanssa taksihinnasta ja lopputulokseksi tuli 5 cedia per naama. Odotimme saavamme edes suhteellisesti auton nakoisen taksin kuten taalla olemme taksin tottuneet olevan, mutta saimmekin lavallisen mopon! No paasimme safarille heti kattelyssa, mina kylla nautin lavamatkailusta, se ruokki kivasti sisaista hurjapaatani. 

Ruoan tilaaminen: Perille paastyamme tilasimme pian ruoan ja saimme taas afrikkalaistua hieman, kun odottelimme ruoan tuloa sellaset pari kolme tuntia. Kun tulet ghanaan varaudu myos siihen etta et useimmiten saa sita mita haluaisit -tai mita olet jo tilannut silla kaikki ruoka-aineet ovat aina loppu.Matleena tilasia paistettua nuudelia ja sai keitettya makaronia. Illalla koko ruokalistalla oli jaljella enaa kalaa ja riisia.Semmoista

Motellihuoneessa meita odotti kylpyammeessa hamahakkiemo jonka tapettuamme saimme nauttia miljoonaan pikkuhamahakin seurasta. Kylpparista loytyi myos sammakko. Huoneessa oli torakka. Katolla pomppi apinoita. Perussettia. (Valihuomautuksena muuten etta loysimme myos meidan kotoa huoneesta puunsyoja torakoita. Ne on todella isoja ja rumia mustia otuksia joilla on miljoona elamaa kun eivat kuole ollenkaan.)

Seuraavana aamuna oli tarkoitus lahtea kavelysafarille. lopputuloksena odotamme aamuseitsemalta opasta joka lahti edellisen ryhman kanssa autosafarille juuri ennen kuin tulimme paikalle. Paatimme luovuttaa ja tilata paivalle oman autosafarin. Edellisena iltapaivana piti myos olla iltapaivasafari kavellen, mutta oppaat sanoivat ettei sinne kannata lahtea eivatka suostuneet lahtemaan mukaan ollenkaan. Mielenkiintoista toimintaa -mainostaa iltapaivasafaria jota ei oikeasti ole olemassakaan ainakaan opastettuna.

Molessa vietimme siis pari yota ja alkuperaisesta suunnitelmasta poiketen tulimmekin suoraan accraan emmeka jaaneet enaa kumasiin yoksi. Loppulomasta vietimme paivan nauttien neljan tahden hotellin uima-altaalla.

Risumajailua, uintia altaalla ja hieman erilaista teatteria -siita on ikimuistoinen viikonloppu tehty!

Ihana viikonloppu takana! Lahdettiin perjantaina puolen paivan jalkeen kohti Temaa. Ensimmaista kertaa matkustettiin Johannan kanssa kahdestaan tro-trolla,eli sellaisella pikkubussilla. Maksoimme matkasta circleen 70 pesoa (n. 35 snt), kun aikaisemmin viittomakielenohjaajien kanssa saimme pulittaa taksimatkasta samaan paikkaan 20 cedia (n.10 euroa). Tuolloin aikaisemmin emme saaneet ruuhkassa vapaata tro-troa ollenkaan ja luovutimme ja otimme taksin.

Olimme ensimmaisen yon Diakin sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa. Lauantaiaamuna lahdimme kohti tuntematonta. Menimme ensin tro-troasemalle ja sielta tro-trolla Ada Foahille. Matka sujui todella hyvin ja nopeasti. Tiet olivat mita mainioimmassa kunnossa -verrattuna Accran ja erityisesti Aplakun teihin. 

Maranathan risuhutsit olivat kokemus sinansa. Oppaassa kerrottiin etta hutseissa on moskiittoverkot, mutta todellisuudessa, ne olivat niin reikaiset etta ilman ilmastointiteippia oltais varmaan saatu jo malaria. Ruoka oli vaihtelevan syotavaa. Paivalliseksi soin pasta bolognesea joka tuli lopulta kanapastana. illalla soin kananmunaa ja leipaa, se oli ihan ok makuista. Aamulla kaurapuuro tosin oli jotain hyvin kuvottavaa, ja muurahaiset olivat tunkeutuneet mun keksipakettiin joten aamupala jai hieman heikoksi. kahvikaan ei ollut oikein maittavaa. sairaaksi en tullut kuitenkaan mistaan, mika on todella ihme! Uida ei uskallettu voltassa ja meressa oli liian kovat aallot joten paatimme menna viereiselle hotellille uima-altaalle loikoilemaan ja pulikoimaan -ja se kylla kannatti. Kahden paivan aikana tuli nahtya ja koettua todella paljon ja nautin joka hetkesta.

Tanaan kavimme tutustumassa sairaanhoitajien harkkapaikassa, ja paastiin teatteriin!! Saimme olla mukana tyraleikkauksessa sisalla leikkaussalissa. Se taisikin olla ensimmainen ja viimeinen kerta. Naimme myos reikaisen kantapaan, paljon ihania lapsia ja kuulimme leikkaussaliin kun joku toisteli ylakerrassa kovaan aaneen"Oh my God". Myohemmin saimme tietaa, etta joku kuoli ylakerrassa juuri silloin. Miten yhden viikonlopun aikana voikin tapahtua niin paljon.

Nyt tulin viela kavasemaan netissa ennen kuin menen paivakodille. Johannan piti vieda tavarat paivakodille ja tulla viela mukaan ja ajattelin etta han olisi tuonut samalla mun unohtuneen hyttysmyrkyn. Sain kuitenkni asken tietaa etta han ei olekaan nyt tulossa. Mun taytynee siis lahtea takas aikaisemmin kuin ajattelin jos haluan valttya pistoilta.

Tassa viela vahan vanhempaa kuvmateriaalia, en jaksanut tehda talle omaa osiota joten ne nyt tulee tassa perassa. Ensimmaisessa kuvassa tunnelmia sahkokatkoksen aikana.. niita piti olla paljon, mutta meidan aikana taalla on ollut vain muutama katkos

  Seuraavassa saimme todistaa kun huoneessa oli jarkyttava hamahakki. Johannahan asiasta innostui ja sai saikaytettya mut todella hyvin. Olin noukkimassa kaulakorua sangyn alta ja luulin etta tama samainen heikkinen olisi kipittanyt jostain juuri silloin.

 Seuraavassa tunnelmia kirkkomatkalta. Sylissa oli Hannan lapset ja tunnelma oli hyvin tiivis ja lammin =)

Tassa Hannan anopin luota otettu kuva. Tama poikanen tykastyi mun puhelimiini ja olisi tahtonut etta tuon hanelle Suomesta puhelimen.

Tassa taas vahan lisaa kuvia. Nyt se turhautuminen iski. Tuntuu ettei mikaan toimi ja vasyttaa ihan hirveasti. Eilinen harkkapaiva venyi 10 tuntiseksi, kun koulukyyti hajosi tielle. opettajien tyopaiva paattyi klo 16 ja olimme Hannan kanssa lasten kanssa parisen tuntia kahdestaan. Tuntui kuin siella olisi ollut paljon enemman kuin kahdeksan lasta viela paikalla, kun he kaikki hyppivat pitkin koulua.

Tanaan ei ole jaksanut keskittya mihinkaan.Onneksi viikonloppuna lahdetaan reissuun Adaan ja paasee vahan toisiin maisemiin. Odotan kylla mielenkiinnolla reissua.Viime sunnuntaina kavimme Accra malissa, Accran isossa shopritessa, soimme ensimmaista kertaa pitsaa.oli kylla namia se. Tosin jauhelihapitsa oli liian tulista. Hawaiian oli onneksi hyvaa ja maukasta. Ja se jaatelo! Suklaakastikekella ja pahkinoilla kuorrutettua vaniljapehmista. nams! Ostin myos tuliaisia, seepra ja kirahvilusikoita ja sain tietaa, etta ne onkin tehty varmaan Keniassa eika Ghanassa. Snif! No odotan viela kayntia art centerissa, ehka sielta loytyy myos paikallista kasityota.

Kuvia Kaneshilta, torilta, jossa myytiin kaikkea ruokatarvikkeista kankaisiin ja koruihin. Ostin pari kolmen jaardin kangasta 22 Cedilla eli yhteensa maksoivat noin reilun kympin. Tanaan saimme annettua kankaat ja luonnokset toiveista ompelijalle, katsotaan mita sielta tulee. Jos yhtaan vastaa toiveita niin teetan enemmankin juhlavaatteita.ostin kaneshilta myos yhden isot korvikset ja laitoin ne tanaan harkkaan. Ilmeisesti isot korvikset tekevat naisesta kauniin koska sain kehuja seka koulussa etta kaupassa etta onpa kauniit korvikset ja oletpa kaunis tanaan. Hassua.

jamssia (?) ja kalaa

 Tassa etoa pahkinoilla, joka on kylla yllattavan syotavaa nimestaan huolimatta.

  presidentin linna autosta nopeasti kuvattuna

Paljon on taas tapahtunut, mutta paivakirja ja muistitikku jaivat kotiin. Eilen olimme isolla porukalla Bojo beachin rannalla ja paasimme Emmin kanssa jopa pelaamaan lentopalloa! saannot nyt olivat mita olivat, mutta todella hauskaa oli! Hetken aikaa pelattuamme meilta tultiin kysymaan missa olemme toissa. Siella oli tyopaikkojen valinen turnaus kaynnissa. Meidat silti pyydettiin mukaan ja saimme ainakin hetken nauttia lentopallosta! Jalkapallo kun ei meikalaiselta oikein luonnistu. Paivan aikana sain myos kolme kosintaehdotusta. Meressa ei saanut kauaa uida ilman urhoollista ritaria, joka tuli pelastamaan obronin aalloista.Huvittavaa se oli tiettyyn pisteeseen asti, kunnes heista olisi halunnut eroon ja uida ihan vain yksin.

Tanaan kavimme jumalanpalveluksessa ja nimenantotilaisuudessa hieman karismaattisemmassa seurakunnassa. Jos karismaattisuutta mitataan aanentoiston voimakkuudella tuo seurakunta ylitti kylla kaikki odotukset. Ihme etta korvat on viela hengissa. Jumalanpalvelus olisi kestanut kolme tuntia mutta tulimme hieman myohassa lievien suunnistusongelmien takia. En tiennyt etta tiet voivat olla viela huonommassakin kunnossa kuin mita tahan asti on koettu. kaikki on suhteellista. Matkalla siis jaimme kerran jumiin makeen kun citymaasturi ei paasytkaan kuoppatieta ylos. Kyselimme neuvoa paikallisilta ja saimme neuvoja suuntaan jos toiseen. Lopulta loysimme kuitenkin perille. En ymmartanyt jumalanpalveluksesta puoliakaan vaikka se tulkattiinkin twista englanniksi. Ilmeisesti kuuluimme perheeseen, silla paasimme koko seurakunnan eteen lapsen siunauksen ajaksi kera monen monen muun sukulaisen. Siella puheesta ymmarsi vahan enemman kun pystyi lukemaan huulilta. Nimenantotilaisuuden jalkeen jumalanpalvelus olisi viela jatkunut neljalla eri kielella, mutta jatkoimme matkaa kun Hannan lapset olivat mukana ja pikkuista alkoi jo vasyttaa. tulipahan matkalla koettua myos kerrosvoileipana oleminen, kun takapenkilla nelja naista ja mun sylissa kaksi lasta.

Eilen syotiin niinkin perinteista ghanalaista ruokaa kuin perunamuusia ja nakkikastiketta. =) Tanaan saimme myos meidan tuliaiset Suomesta, salmiakkia ja lisaa fazerin sinista, jotta selviaa hengissa. Vessakin toimii, tosin suihku ei enaa.Viittomakielenohjaajat aloittavat harjoittelun huomenna ja mina yritan metsastaa jostain pankkiautomaatin josta saisin taas nostettua rahaa. Se on vahan hankalampi homma. Johannan masteri kun ei kay juurikaan missaan, niin elamme kaytannossa mun rahoilla. Onneksi rahaa ei juurikaan kulu kuin omiin menoihin kun ruoka saadaan harkkapaikassa.

Tassa kuvia paivakoti/koululta. Lapset ja nuoret rakastavat kameraa ja kuvattavana olemista. Vauhtia riittaa ja levotontakin meno on valilla. Viittomakieltakin oppii pikku hiljaa enemman.Tanaan kavimme kirkossa ja matkaan kului yhteensa kuusi tuntia. Oli kiva paasta valilla kaupunkiin ja nahda muitakin ihmisia ja jutella paikallisille.Ei taalla olo kuitenkaan tunnu ollenkaan silta etta olisi Afrikassa. Olemme syoneet ruisleipaa, jauhelihakeittoa, spaghettia, emmentalia ja olternannia, kaurapuuroa ja kahvia ja lahes kaikkea mita Suomessakin. Tosin olemme myos maistaneet bankua, ja hirssipuuroa seka etoa pahkinoilla, seka jotain riisikalaseosta, jonka nimea en muista. Hedelmat maistuvat ihanalta, ananas on todella makeaa ja appelsiini maukasta. Ghanalainen suklaa menettelee, mutta pitaydyn kylla edelleen fazerin sinisessa.Kuvittelin taman olevan jotain todella eksoottista ja ihmeellista, mutta ei tama paljon eroa suomessa olosta. Ihmiset vain ovat tummempia ja kaikesta tiedetaan kaikki vaikka todellisuudessa asiasta ei olisi hajuakaan. Kavimme esimerkiksi nettikahvilassa paivakodin vieressa ja kysyimme onko heilla koneita. Sanoivat etta koneita on kolme,nelja, viisi.. mutta loppuviimein saivat raahattua jostain yhden koneen jonka kasasimme itse =) Musiikista pidan, harmi vain ettei sita oikeastaan kuule kuin takseissa matkalla nettikahvilaan. Odotan mielenkiinnolla tulevia reissuja moleen, kakumiin seka muualle lahiseudulle. Vaatteita en ole ehtinyt viela teettaa ja rahaa en saa nostettua kuin harvoista paikoista. Se hieman harmittaa.

 Tassa kuva paivakotiin johtavalta tielta, joka on todella kuoppainen ja todella jyrkka. Joka taksimatkalla odotan mielenkiinnolla milloin taksi hajoaa valille. Taivaanrassassa haamottaa Atlantin valtameri. Nakoalat ovat todella upeat! Myos iltaisin, kun koko kylan valomeri nakyy kukkulan laelta. Onneksi tuolla myos tuulee niin ei ole hyttysia paljon riesana.

Orientaatiopaivana kavimme syomassa Jamestownissa. Potato chips and roasted chicken 8C. Hyvaa oli salaattiakin uskalsin maistaa.

Lamminta riittaa ja nettiin on vaikea paasta. Saa nahda saadaanko nettia toimimaan Hofissa ollenkaan. Mutta meilla tulee vetta hanasta vessassa! Tanaan syotiin bankua ja hikoiltiin koulubussin kyydissa kuoppaisella tiella. Vieressa lapsia jotka viittoilivat innoissaan, enka ymmartanyt puoliakaan. Tanaan maalattiin lumiukko, tosin lumi oli oranssia ja vihreaa ja ruskeaa ja kaikkea silta valilta. Hankalaa on opettaa ilman yhteista kielta, mutta eikohan tama tasta. Sunnuntaihin asti meilla on Hofissa vieraina myos muita suomalaisia opiskelijoita. Rankkasateet ovat olleet ihania ja virvoittavia. tosin niita on katteltu vain parvekkeelta =)

Turhauttaa! bloggeri ei toimi kunnolla ja en saa paivitettya kaikea sita mita on tapahtunut. Noh, tassa kuitenkin teille muutamia kuvia taalta. Meista on pidetty hyvaa huolta ja tuntuu etta taalla vain laiskistuu kun mitaan ei tartte itse tehda. ruoat saadaan neljasti paivassa ja pyykit huolehditaan ja huone siivotaaan. Eilen oltiin maailman ihanimmalla rannalla ja uimme Atlantissa. Ainut mika hieman haittasi unelmalomaa oli rannan kenganraadot ja muut roskat. Mutta kaikekaikkiaan on kylla melkoinen elamys ollut tama jo tahan asti. Silmat suu ja nena on taynna hiekkaa ja viittomakielesta en ymmarra mitaan. Veikkaus on kuitenkin opintojen aiti -silla on paassyt pitkalle. Anteeksi kirjotusvirheet, aikaa on jaljella enaa puoli tuntia emmeka viitsi odotuttaa meidan raukkaa poikasta, joka joutuu kulkemaan meidan mukana seuraavan viikon verran ainakin.

Syoda on saatu kaikenlaista ghanalaista ruokaa jo tahan asti. Harkkapaikassa olemme syoneet riisipapuseosta seka kanan kivispiiraa. Tanaan maistoimme yhden opettajan ruokaa, mika maistui lehmanlannalta. -Siina oli riisia,papuja ja jotain tulista pippuria seka kalaa. lounaaksi soimme spagettia ja kalaa.Aamupalalla on ollut yleesa jotain vahan maittavampaa ruokaa, kuten puuroa tai vellia kuten hirssia, soijaa ym.. Myos munakasta ja kurkkua, paprikaa, seka salaattia.Kahvia en ole saanut ja alkaa jo tekemaan mieli kunnon sumppia! Suklaata on hieman jaljella ja salmiakkia sitakin vahemman.

Nailla mennaan!

Kuvia matkan varrelta

Aaapuuva!

Maanantai 12.9.2011


Viimeisiä päiviä viedään. Olo on ollut tosi väsynyt ja epätodellinen. Johtunee osittain siitä, että olin koko kesän töissä, ositain siitä etten pysty pian kontrolloimaan kaikkia asioita, mitä täällä on niin helposti tehnyt. Täällä kaikki on suhtellisen helppoa ja nopeaa, mutta nyt on totuttauduttava täysin uuteen. Olen huono lähtemään. Olen huono jättämään hyvästejä. Sanoivat rohkeaksi, kun uskallan. En kuitenkaan tunne itseani rohkeaksi. Tässä vaiheessa tekisi mieli vain hautautua peiton alle ja jäädä kuuntelemaan sateen ropinaa.

Ei sitä oikein usko ennen kuin oikeasti on lentokoneessa pilvien päällä. Olen tulossa pohjanmaalta kohti etelää ja teen listaa viimehetken ostoksista. Vielä pitäisi hankkia otsalamppu (kävi ilmi että porukoilla oleva lamppu on tehoton), lisää maitohappobakteereita sekä puhdistusliinoja. Oli hienoa huomata kuinka matkavalmistelut etenivät suhteellisen kivuttomasti ja kaikki olennainen alkaa olla kasassa ja hoidettu. Eilen vielä tein suoraveloitussopimuksen operaattorini kanssa, jottei porukat joudu maksamaan puhelinlaskujani mun ollessa poissa.

Alivuokralainenkin järjestyi, vaikka olinkin suhteellisen myöhään liikkeellä ja ehdin panikoimaan etten ikinä löydä sellaista ihmistä, jonka huomaan uskoisin rakkaan pöytäkoneeni. Onneksi satuin näkemään seurakunnan ilmoitustaululla lapun jossa uskovainen tyttö etsi asuntoa/huonetta. Ja hän on kyllä täydellinen alivuokralainen –Kiitos Jumalalle!

Huomenna on viimeinen kokonainen päivä Suomessa. Päivään kuuluu siivoamista pakkaamista, pakkaamista ja pakkaamista, luultavasti myös panikointia. Niin teille jotka ette siis vielä tienneet, en ole koskaan lentänyt, joten ensimmäiseksi kerraksi ihan kiva reissu.

Loputon matkakin kummittelee kassissa. Kukahan sen tekisi valmiiksi? Muut tehtävät onneksi on tehty jo alta pois.

Rahaa en ole vielä koskaan kuluttanut näin paljon yhden kesän ja syksyn aikana. Osaltaan rahaa on mennyt myös yllättävään hammaslääkärilaskuun – suosittelen käymään vähän useammin kuin kerran n. 10 vuodessa. enkä olisi vieläkään mennyt jos ei olisi tullut tätä matkaa. Jotain positiivista siis. Jos se nyt on positiivista että kohta suussa on paikkoja enemmän kuin hampaita. Mur!

Niin ja miksi koneeseen vietävien nesteiden määrä pitää olla niin rajattua. Saan harmaita hiuksia kun pitää miettiä mitä ei ota mukaan jotta kaikki olennainen mahtuu.

ruumaan menossa tällä hetkellä


400ml aurinkorasvaa,
500ml shampoota, +palasaippuat
360 ml piilolinssinestettä,
200ml käsidesiä
50ml deodorantti +stick
150ml hammastahnaa


Ja sitten vielä kun pitää miettiä käsimatkatavaroihin 1 litran pussiin kaikki olennainen, mitä tarvitsee viikon aikana –jos matkalaukut jäävät matkalle- niin yhtälö on lähes mahdoton toteuttaa –varsinkin kun päätin mennä ottamaan nuo piilarit mukaan.