Maanantai 12.9.2011
Viimeisiä päiviä viedään. Olo on ollut tosi väsynyt ja epätodellinen. Johtunee osittain siitä, että olin koko kesän töissä, ositain siitä etten pysty pian kontrolloimaan kaikkia asioita, mitä täällä on niin helposti tehnyt. Täällä kaikki on suhtellisen helppoa ja nopeaa, mutta nyt on totuttauduttava täysin uuteen. Olen huono lähtemään. Olen huono jättämään hyvästejä. Sanoivat rohkeaksi, kun uskallan. En kuitenkaan tunne itseani rohkeaksi. Tässä vaiheessa tekisi mieli vain hautautua peiton alle ja jäädä kuuntelemaan sateen ropinaa.
Ei sitä oikein usko ennen kuin oikeasti on lentokoneessa pilvien päällä. Olen tulossa pohjanmaalta kohti etelää ja teen listaa viimehetken ostoksista. Vielä pitäisi hankkia otsalamppu (kävi ilmi että porukoilla oleva lamppu on tehoton), lisää maitohappobakteereita sekä puhdistusliinoja. Oli hienoa huomata kuinka matkavalmistelut etenivät suhteellisen kivuttomasti ja kaikki olennainen alkaa olla kasassa ja hoidettu. Eilen vielä tein suoraveloitussopimuksen operaattorini kanssa, jottei porukat joudu maksamaan puhelinlaskujani mun ollessa poissa.
Alivuokralainenkin järjestyi, vaikka olinkin suhteellisen myöhään liikkeellä ja ehdin panikoimaan etten ikinä löydä sellaista ihmistä, jonka huomaan uskoisin rakkaan pöytäkoneeni. Onneksi satuin näkemään seurakunnan ilmoitustaululla lapun jossa uskovainen tyttö etsi asuntoa/huonetta. Ja hän on kyllä täydellinen alivuokralainen –Kiitos Jumalalle!
Huomenna on viimeinen kokonainen päivä Suomessa. Päivään kuuluu siivoamista pakkaamista, pakkaamista ja pakkaamista, luultavasti myös panikointia. Niin teille jotka ette siis vielä tienneet, en ole koskaan lentänyt, joten ensimmäiseksi kerraksi ihan kiva reissu.
Loputon matkakin kummittelee kassissa. Kukahan sen tekisi valmiiksi? Muut tehtävät onneksi on tehty jo alta pois.
Rahaa en ole vielä koskaan kuluttanut näin paljon yhden kesän ja syksyn aikana. Osaltaan rahaa on mennyt myös yllättävään hammaslääkärilaskuun – suosittelen käymään vähän useammin kuin kerran n. 10 vuodessa. enkä olisi vieläkään mennyt jos ei olisi tullut tätä matkaa. Jotain positiivista siis. Jos se nyt on positiivista että kohta suussa on paikkoja enemmän kuin hampaita. Mur!
Niin ja miksi koneeseen vietävien nesteiden määrä pitää olla niin rajattua. Saan harmaita hiuksia kun pitää miettiä mitä ei ota mukaan jotta kaikki olennainen mahtuu.
ruumaan menossa tällä hetkellä
400ml aurinkorasvaa,
500ml shampoota, +palasaippuat
360 ml piilolinssinestettä,
200ml käsidesiä
50ml deodorantti +stick
150ml hammastahnaa
Ja sitten vielä kun pitää miettiä käsimatkatavaroihin 1 litran pussiin kaikki olennainen, mitä tarvitsee viikon aikana –jos matkalaukut jäävät matkalle- niin yhtälö on lähes mahdoton toteuttaa –varsinkin kun päätin mennä ottamaan nuo piilarit mukaan.
Viimeisiä päiviä viedään. Olo on ollut tosi väsynyt ja epätodellinen. Johtunee osittain siitä, että olin koko kesän töissä, ositain siitä etten pysty pian kontrolloimaan kaikkia asioita, mitä täällä on niin helposti tehnyt. Täällä kaikki on suhtellisen helppoa ja nopeaa, mutta nyt on totuttauduttava täysin uuteen. Olen huono lähtemään. Olen huono jättämään hyvästejä. Sanoivat rohkeaksi, kun uskallan. En kuitenkaan tunne itseani rohkeaksi. Tässä vaiheessa tekisi mieli vain hautautua peiton alle ja jäädä kuuntelemaan sateen ropinaa.
Ei sitä oikein usko ennen kuin oikeasti on lentokoneessa pilvien päällä. Olen tulossa pohjanmaalta kohti etelää ja teen listaa viimehetken ostoksista. Vielä pitäisi hankkia otsalamppu (kävi ilmi että porukoilla oleva lamppu on tehoton), lisää maitohappobakteereita sekä puhdistusliinoja. Oli hienoa huomata kuinka matkavalmistelut etenivät suhteellisen kivuttomasti ja kaikki olennainen alkaa olla kasassa ja hoidettu. Eilen vielä tein suoraveloitussopimuksen operaattorini kanssa, jottei porukat joudu maksamaan puhelinlaskujani mun ollessa poissa.
Alivuokralainenkin järjestyi, vaikka olinkin suhteellisen myöhään liikkeellä ja ehdin panikoimaan etten ikinä löydä sellaista ihmistä, jonka huomaan uskoisin rakkaan pöytäkoneeni. Onneksi satuin näkemään seurakunnan ilmoitustaululla lapun jossa uskovainen tyttö etsi asuntoa/huonetta. Ja hän on kyllä täydellinen alivuokralainen –Kiitos Jumalalle!
Huomenna on viimeinen kokonainen päivä Suomessa. Päivään kuuluu siivoamista pakkaamista, pakkaamista ja pakkaamista, luultavasti myös panikointia. Niin teille jotka ette siis vielä tienneet, en ole koskaan lentänyt, joten ensimmäiseksi kerraksi ihan kiva reissu.
Loputon matkakin kummittelee kassissa. Kukahan sen tekisi valmiiksi? Muut tehtävät onneksi on tehty jo alta pois.
Rahaa en ole vielä koskaan kuluttanut näin paljon yhden kesän ja syksyn aikana. Osaltaan rahaa on mennyt myös yllättävään hammaslääkärilaskuun – suosittelen käymään vähän useammin kuin kerran n. 10 vuodessa. enkä olisi vieläkään mennyt jos ei olisi tullut tätä matkaa. Jotain positiivista siis. Jos se nyt on positiivista että kohta suussa on paikkoja enemmän kuin hampaita. Mur!
Niin ja miksi koneeseen vietävien nesteiden määrä pitää olla niin rajattua. Saan harmaita hiuksia kun pitää miettiä mitä ei ota mukaan jotta kaikki olennainen mahtuu.
ruumaan menossa tällä hetkellä
400ml aurinkorasvaa,
500ml shampoota, +palasaippuat
360 ml piilolinssinestettä,
200ml käsidesiä
50ml deodorantti +stick
150ml hammastahnaa
Ja sitten vielä kun pitää miettiä käsimatkatavaroihin 1 litran pussiin kaikki olennainen, mitä tarvitsee viikon aikana –jos matkalaukut jäävät matkalle- niin yhtälö on lähes mahdoton toteuttaa –varsinkin kun päätin mennä ottamaan nuo piilarit mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti