Risumajailua, uintia altaalla ja hieman erilaista teatteria -siita on ikimuistoinen viikonloppu tehty!

Ihana viikonloppu takana! Lahdettiin perjantaina puolen paivan jalkeen kohti Temaa. Ensimmaista kertaa matkustettiin Johannan kanssa kahdestaan tro-trolla,eli sellaisella pikkubussilla. Maksoimme matkasta circleen 70 pesoa (n. 35 snt), kun aikaisemmin viittomakielenohjaajien kanssa saimme pulittaa taksimatkasta samaan paikkaan 20 cedia (n.10 euroa). Tuolloin aikaisemmin emme saaneet ruuhkassa vapaata tro-troa ollenkaan ja luovutimme ja otimme taksin.

Olimme ensimmaisen yon Diakin sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa. Lauantaiaamuna lahdimme kohti tuntematonta. Menimme ensin tro-troasemalle ja sielta tro-trolla Ada Foahille. Matka sujui todella hyvin ja nopeasti. Tiet olivat mita mainioimmassa kunnossa -verrattuna Accran ja erityisesti Aplakun teihin. 

Maranathan risuhutsit olivat kokemus sinansa. Oppaassa kerrottiin etta hutseissa on moskiittoverkot, mutta todellisuudessa, ne olivat niin reikaiset etta ilman ilmastointiteippia oltais varmaan saatu jo malaria. Ruoka oli vaihtelevan syotavaa. Paivalliseksi soin pasta bolognesea joka tuli lopulta kanapastana. illalla soin kananmunaa ja leipaa, se oli ihan ok makuista. Aamulla kaurapuuro tosin oli jotain hyvin kuvottavaa, ja muurahaiset olivat tunkeutuneet mun keksipakettiin joten aamupala jai hieman heikoksi. kahvikaan ei ollut oikein maittavaa. sairaaksi en tullut kuitenkaan mistaan, mika on todella ihme! Uida ei uskallettu voltassa ja meressa oli liian kovat aallot joten paatimme menna viereiselle hotellille uima-altaalle loikoilemaan ja pulikoimaan -ja se kylla kannatti. Kahden paivan aikana tuli nahtya ja koettua todella paljon ja nautin joka hetkesta.

Tanaan kavimme tutustumassa sairaanhoitajien harkkapaikassa, ja paastiin teatteriin!! Saimme olla mukana tyraleikkauksessa sisalla leikkaussalissa. Se taisikin olla ensimmainen ja viimeinen kerta. Naimme myos reikaisen kantapaan, paljon ihania lapsia ja kuulimme leikkaussaliin kun joku toisteli ylakerrassa kovaan aaneen"Oh my God". Myohemmin saimme tietaa, etta joku kuoli ylakerrassa juuri silloin. Miten yhden viikonlopun aikana voikin tapahtua niin paljon.

Nyt tulin viela kavasemaan netissa ennen kuin menen paivakodille. Johannan piti vieda tavarat paivakodille ja tulla viela mukaan ja ajattelin etta han olisi tuonut samalla mun unohtuneen hyttysmyrkyn. Sain kuitenkni asken tietaa etta han ei olekaan nyt tulossa. Mun taytynee siis lahtea takas aikaisemmin kuin ajattelin jos haluan valttya pistoilta.

Tassa viela vahan vanhempaa kuvmateriaalia, en jaksanut tehda talle omaa osiota joten ne nyt tulee tassa perassa. Ensimmaisessa kuvassa tunnelmia sahkokatkoksen aikana.. niita piti olla paljon, mutta meidan aikana taalla on ollut vain muutama katkos

  Seuraavassa saimme todistaa kun huoneessa oli jarkyttava hamahakki. Johannahan asiasta innostui ja sai saikaytettya mut todella hyvin. Olin noukkimassa kaulakorua sangyn alta ja luulin etta tama samainen heikkinen olisi kipittanyt jostain juuri silloin.

 Seuraavassa tunnelmia kirkkomatkalta. Sylissa oli Hannan lapset ja tunnelma oli hyvin tiivis ja lammin =)

Tassa Hannan anopin luota otettu kuva. Tama poikanen tykastyi mun puhelimiini ja olisi tahtonut etta tuon hanelle Suomesta puhelimen.

Tassa taas vahan lisaa kuvia. Nyt se turhautuminen iski. Tuntuu ettei mikaan toimi ja vasyttaa ihan hirveasti. Eilinen harkkapaiva venyi 10 tuntiseksi, kun koulukyyti hajosi tielle. opettajien tyopaiva paattyi klo 16 ja olimme Hannan kanssa lasten kanssa parisen tuntia kahdestaan. Tuntui kuin siella olisi ollut paljon enemman kuin kahdeksan lasta viela paikalla, kun he kaikki hyppivat pitkin koulua.

Tanaan ei ole jaksanut keskittya mihinkaan.Onneksi viikonloppuna lahdetaan reissuun Adaan ja paasee vahan toisiin maisemiin. Odotan kylla mielenkiinnolla reissua.Viime sunnuntaina kavimme Accra malissa, Accran isossa shopritessa, soimme ensimmaista kertaa pitsaa.oli kylla namia se. Tosin jauhelihapitsa oli liian tulista. Hawaiian oli onneksi hyvaa ja maukasta. Ja se jaatelo! Suklaakastikekella ja pahkinoilla kuorrutettua vaniljapehmista. nams! Ostin myos tuliaisia, seepra ja kirahvilusikoita ja sain tietaa, etta ne onkin tehty varmaan Keniassa eika Ghanassa. Snif! No odotan viela kayntia art centerissa, ehka sielta loytyy myos paikallista kasityota.

Kuvia Kaneshilta, torilta, jossa myytiin kaikkea ruokatarvikkeista kankaisiin ja koruihin. Ostin pari kolmen jaardin kangasta 22 Cedilla eli yhteensa maksoivat noin reilun kympin. Tanaan saimme annettua kankaat ja luonnokset toiveista ompelijalle, katsotaan mita sielta tulee. Jos yhtaan vastaa toiveita niin teetan enemmankin juhlavaatteita.ostin kaneshilta myos yhden isot korvikset ja laitoin ne tanaan harkkaan. Ilmeisesti isot korvikset tekevat naisesta kauniin koska sain kehuja seka koulussa etta kaupassa etta onpa kauniit korvikset ja oletpa kaunis tanaan. Hassua.

jamssia (?) ja kalaa

 Tassa etoa pahkinoilla, joka on kylla yllattavan syotavaa nimestaan huolimatta.

  presidentin linna autosta nopeasti kuvattuna

Paljon on taas tapahtunut, mutta paivakirja ja muistitikku jaivat kotiin. Eilen olimme isolla porukalla Bojo beachin rannalla ja paasimme Emmin kanssa jopa pelaamaan lentopalloa! saannot nyt olivat mita olivat, mutta todella hauskaa oli! Hetken aikaa pelattuamme meilta tultiin kysymaan missa olemme toissa. Siella oli tyopaikkojen valinen turnaus kaynnissa. Meidat silti pyydettiin mukaan ja saimme ainakin hetken nauttia lentopallosta! Jalkapallo kun ei meikalaiselta oikein luonnistu. Paivan aikana sain myos kolme kosintaehdotusta. Meressa ei saanut kauaa uida ilman urhoollista ritaria, joka tuli pelastamaan obronin aalloista.Huvittavaa se oli tiettyyn pisteeseen asti, kunnes heista olisi halunnut eroon ja uida ihan vain yksin.

Tanaan kavimme jumalanpalveluksessa ja nimenantotilaisuudessa hieman karismaattisemmassa seurakunnassa. Jos karismaattisuutta mitataan aanentoiston voimakkuudella tuo seurakunta ylitti kylla kaikki odotukset. Ihme etta korvat on viela hengissa. Jumalanpalvelus olisi kestanut kolme tuntia mutta tulimme hieman myohassa lievien suunnistusongelmien takia. En tiennyt etta tiet voivat olla viela huonommassakin kunnossa kuin mita tahan asti on koettu. kaikki on suhteellista. Matkalla siis jaimme kerran jumiin makeen kun citymaasturi ei paasytkaan kuoppatieta ylos. Kyselimme neuvoa paikallisilta ja saimme neuvoja suuntaan jos toiseen. Lopulta loysimme kuitenkin perille. En ymmartanyt jumalanpalveluksesta puoliakaan vaikka se tulkattiinkin twista englanniksi. Ilmeisesti kuuluimme perheeseen, silla paasimme koko seurakunnan eteen lapsen siunauksen ajaksi kera monen monen muun sukulaisen. Siella puheesta ymmarsi vahan enemman kun pystyi lukemaan huulilta. Nimenantotilaisuuden jalkeen jumalanpalvelus olisi viela jatkunut neljalla eri kielella, mutta jatkoimme matkaa kun Hannan lapset olivat mukana ja pikkuista alkoi jo vasyttaa. tulipahan matkalla koettua myos kerrosvoileipana oleminen, kun takapenkilla nelja naista ja mun sylissa kaksi lasta.

Eilen syotiin niinkin perinteista ghanalaista ruokaa kuin perunamuusia ja nakkikastiketta. =) Tanaan saimme myos meidan tuliaiset Suomesta, salmiakkia ja lisaa fazerin sinista, jotta selviaa hengissa. Vessakin toimii, tosin suihku ei enaa.Viittomakielenohjaajat aloittavat harjoittelun huomenna ja mina yritan metsastaa jostain pankkiautomaatin josta saisin taas nostettua rahaa. Se on vahan hankalampi homma. Johannan masteri kun ei kay juurikaan missaan, niin elamme kaytannossa mun rahoilla. Onneksi rahaa ei juurikaan kulu kuin omiin menoihin kun ruoka saadaan harkkapaikassa.